Suomessa, torstai 26.4.2018

Torstai on toivoa täynnä

Ainakin jos pääsee viettämään sitä ihanien kansainvälisten ja suomalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa tutustuen hyviin työelämäkohteisiin!

Tänään aloitimme päivämme tutustumalla Esperi Koskikaran asumisyksikköön Kouvolan keskustan tuntumassa.

Koskikara on aivan uusi, syksyllä 2017 avattu mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumisyksikkö, jossa tällä hetkellä on 14 asukasta. Asukaspaikkoja on yhteensä 20, osa itse päärakennuksessa ja osa tontilla sijaitsevassa rivitalossa.

Asukkaat tulevat pääsääntöisesti psykiatrisesta sairaalahoidosta kuntoutukseen ja tavoitteena on itsenäinen elämä kuntoutumisen edetessä. 

Esperi Koskikaran pääsisäänkäynti

Meitä olivat vastassa asumisyksikön päällikkö ja tiimin esimies ja he kertoivat toiminnastaan meille aluksi Tanjan tulkkaamana, mutta hyvin pian eräs talon asukkaista tulkkasi meille aivan täydellisellä englannin kielellä koko loppuajan. Hän kertoi viihtyvänsä yksikössä todella hyvin ja koki että hoitajat eivät edes tunnu hoitajilta vaan yhteisön jäseniltä, joilta kyllä saa apua heti jos sitä tarvitsee.

Meille kerrottiin että terapioista vastaavat tyypillisesti psykiatrian poliklinikat ja asumisyksikkö keskittyy tukemaan asukkaita päivittäisessä elämän hallinnassa.

Tilat olivat rauhalliset, kauniit ja viihtyisät ja tunnelma oli hyvä.

Jokaisella asukkaalla on oma tilava huone, jossa on oma wc-/suihkutila.

Yhteisiä tiloja ovat keittiö, harjoituskeittiö, pyykkihuone, olohuone, sauna ja pienempi olohuone, jossa pelataan viikoittain bingoa.

Jokainen asukas siivoaa itse oman huoneensa, yhteisistä tiloista huolehditaan yhdessä. Ruoat valmistetaan yhteisessä keittiössä ja asukkaiden käytössä oli myös erillinen pikkukeittiö, jossa voi leipoa tai laittaa ruokaa.

Tutustumiskäynnin jälkeen siirryimme KSAO:n tiloihin kokoushuoneeseen jatkamaan keskustelua mielenterveyteen ja päihteidenkäyttöön liittyvistä asioista ja tuntui että keskustelua olisi voinut jatkaa pitempäänkin. Kävi ilmi että mielenterveystyön käytännöt vaihtelevat jonkin verran eri maissa, esimerkiksi Unkarissa  tai Maltalla ei Koskikaran kaltaisia asumisyksiköitä ole, vaan mielenterveyden häiriöiden hoito keskittyy hyvin pitkälti psykiatriseen sairaalahoitoon.

Keskustelun jälkeen siirryimme erittäin maittavalle lounaalle KSAO:n opetusravintola Pikku Kokkiin. 

Lounaan jälkeen Monika kertoi meille Unkarin Békéscabassa sijaitsevan oppilaitoksensa Szent-Györgyi Albert Secondary Vocational Schoolin sosiaali- ja terveysalan opintotarjonnasta. He tarjoavat koulutusta ambulanssiteknikoille (ambulance technician), lähihoitajille (practical nurse) ja lastenhoitajille (child care assistant). Saimme kuulla että lastenhoitajat työskentelevät usein valmistuttuaan créchéssä, eli hyvin pienten lasten kanssa ja että lastenhoitajan palkkataso on sangen alhainen muihin ammattiryhmiin verrattuna. Samoin lähihoitajan palkkataso on heikko, jonka vuoksi monet opiskelevat tutkintonsa jälkeen jatkotutkinnon kandidaatiksi tai maisteriksi. 

Monika kertoi myös että unkarilainen lähihoitajaopiskelija harjoittelee hyvin samankaltaisia kädentaitoja kuin suomalainen opiskelijakollegansa ja opinnot kestävät noin kaksi vuotta mikäli aikaisempia opintoja alalta ei ole. Oli muuten mielenkiintoinen yksityiskohta sekin, että unkarilainen lähihoitaja ei saa katetroida kuin naispuolisia potilaita, miehen katetroinnin suorittaa aina lääkäri! Unkarissa hoitotyön ammattilaiset eivät Monikan mukaan ole erityisen itsenäisiä, vaan lähinnä heidät nähdään lääkärin avustajan roolissa. Tämä saattaa hänen mukaansa olla yksi syy ammatin heikkoon arvostukseen.

Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvin mielenkiintoinen ja ulkomaisilla vierailla päivä jatkuu vielä saunomisen ja järvivedessä pulahtamisen merkeissä!